Friday, September 28, 2018
Wednesday, September 26, 2018
Vuosi oli 1979 ja ihmettelin mitä alkaisin isona tekemään. Takana oli kosmetologikoulu ja olin kokeillut työtä hoitolassa. Hyvin pian huomasin että se ei ole mun juttu.Siirryin tilapäisesti vanhainkodin sairasosastolle töihin. Ilman minkään valtakunnan koulutusta sille alalle. Sen jälkeen arvostan hoitotyötä valtavasti. Miten raskasta työ on niin fyysisesti kuin henkisesti. Säälin vanhuksia joita kukaan ei käynyt katsomassa. Osa oli ollut vuodeosastolla vuosikausia.Muistan vielä selvästi kun jäin valvomaan osastoa yöksi. Pelkäsin niin että joku nukkuu pois mun työvuoron aikana ja muistan vielä ne ohjeet mitä tehdä. En ollut koskaan kohdannut kuolemaa niin läheltä ja se pelotti.Tulihan se tilanne eteen mutta onneksi juuri vuoron vaihtuessa. En tiedä mitä olisin tehnyt jos olisin ollut yksin. Asuin Taalintehtaalla ja osa suvusta oli jo merillä töihin. Joten siitä se idea lähti ja hankin kaikki tarvittavat paperit ja niin lähti hakemus punaisille laivoille. Silloin Viking Line Abp koostui kolmesta varustamosta. Sally, Slite ja SF -line. Koska veljeni oli jo punaisilla laivoilla seurasin hänen esimerkkiä ja hain töitä Sally varustamosta. Hain laivalle kosmetiikkaosastolle töihin mutta siihen en suoraan päässyt. 08.07.1980 aloitin meriurani MS Viking Sallylla. Alus liikennöi Turku - Tukholma reitillä.
Tuesday, September 25, 2018
Monday, September 24, 2018
Sunday, September 23, 2018
Saturday, September 22, 2018
Tuesday, September 18, 2018
Mulle koti on kuten kaikille muillekin tärkein paikka. Tukikohta mihin on aina yhtä ihana palata.Tykkään matkustella, työni vuoksi olen paljon poissa kotonta siksi koti on SE paikka.Asumme kolmiossa 50 luvulla rakennetussa talossa.Neliöitä on 78.Voisimme asua pienemmässäkin asunnossa mutta tuo mun luova toimintani vaatii yhden erillisen huoneen. Sen verran paljon mulla on tuota materiaalia ja tarvitsen ison pöydän askarteluun.
Tässä on meidän koti sinisen oven takana.
Monday, September 17, 2018
Olen ihan tajuttoman ylpeä aluksesta missä työskentelen.Puhun laivasta missä olen työskennellyt aivan sen eka päivästä lähtien.Viking Linen MS Viking Gracesta. Meillä on henkilökunta joka tekee kaikkensa jotta asiakkaat viihtyisivät ja tuottaisimme upeita elämyksiä. Tarjoamme maukasta ruokaa, Itämeren suurimman kelluvan taxfree myymälän upeine valikoimineen, rentouttavan ja hemmottelua kaipaavalle Spa Wellness osaston, hyttejä löytyy 16 eri kategoriasta joten jokainen löytää sen itselleeen parhaimman,monipuolisen kokousosaston ja Itämeren parasta viihdettä. Siksi ei ole ihme että Viking Grace on tänä vuonna ehdolla vuoden keikkapaikaksi. Vuoden 2018 musiikki-ja media-alan Industry Awards ehdokkaat julkaistiin viime viikolla. Viking Grace kilpailee kovassa seurassa. Muut ehdokkaat ovat Tavastia,Hartwall Arena, 45special sekä Tullikamari (Pakkahuone & Klubi).
Sunday, September 16, 2018
Tuesday, September 11, 2018
Kaikki kiva päättyy aikanaan ja niin myös meidän Karhusafari reissu.Keula kohti Kalajokea. Edessä 391 km Arolantilalta kohti Kalajokea.Tuo oli se matka minkä olin laskenut että pystymme turvallisesti ajamaan huonosti nukkuneena. Ja hyvinhän tuo matka meni. Kummasti maisemat muuttui tutummaksi matkan taittuessa lähemmäs rannikkoa.
Puutonta maisemaa. Kuvat eivät kerro koko totuutta paikan kauneudesta.
Sunday, September 9, 2018
Valinnan vaikeuksia. Tämän bloggaamisen vuoksi tarvitsen uuden välineen millä kuvata. En vain osaa päättää minkä. Onko se puhelin vai kamera? Puhelin on aina mukana mutta kamera on kuitenkin kamera. Mutta silloin sen pitäisi olla kevyt ja näppärästi mukana kulkeva. Olen viimeviikot ahkerasti etsinyt uutta matkakumppania mutta vaihtoehtoja on paljon enkä haluaisi ostaa sikaa säkissä. Tähän asti olen kuvannut Canon 600 D järkkärillä joka on hyvä mutta turhan painava mukana kannettava. Mun puhelin on ihan surkea. Sillä ei saa tarpeeksi hyviä kuvia. Se on iPhone 6+ ja vuosimallia 2014. Siitä näkee että en turhan usein vaihda puhelinta. Tai minä en niitä yleensäkään osta vaan mieheni silloin kun mun puhelin lakkaa toimimasta. Olisihan se kiva jos aina olisi luuri viimeistä mallia mutta ovat niin hintavia ja sillä rahalla voi tehdä muutakin. Mulla on ollut vuosikausia Applen puhelin ja pidän siitä kun synkkaa sekä iPadin ja läppärin kanssa. Mutta Applen luurit huitelee yli 1000 eurossa ja mielestäni se on ylihinnoiteltu. Siis tämä on oma mielipiteeni koska en ole syntynyt ns. hopealusikka suussa.Hinnan vuoksi voisin jopa luopua iPhonesta jos korvaava puhelin ottaa hyviä kuvia.Koska jos ottaa kuvia ja julkaisee ne pitää laadun olla hyvä. Monta kertaa näkee kuvia missä on kohde hyvä mutta se kuvan laatu. Rakeisia, hieman heilahtaneita ja väärin tarkennettuja kuvia.En mitenkään pidä itseäni hyvänä kuvaajana.Haluaisin olla hyvä kuvaaja.Oli jopa mielessä että olisin hakenut vajaan vuoden kestävälle valokuvauskurssille Muurlaan.Pähkäilin vaan taas niin kauan että kaikki paikat menneet.Ehkä ensi vuonna uudestaan. Mutta nyt siis hakusessa se uusi kuvausväline. Vaihtoehtoja mitä olen katsonut on
Saturday, September 8, 2018
Tänään vietimme lapsenlapsemme ristiäisiä. Rakas pieni poika sai kasteessa nimen
Miro Petteri Olavi. Juhlia vietettiin perhepiirissä ja sää oli myös meille suosiollinen. Saimme istua pihalla nauttimassa 24 asteen lämmöstä mikä on hyvin outoa syyskuussa.
Täytekakku ja voileipäkakut oli meidän valmistuslistalla. Minä tein täytekakun ja mies voileipäkakut.
Kakun pohjat tein valmiiksi viikko sitten. Pakastin ne ja sulamaan eilen aamulla. Täytin pohjat eilen ja sai maustua yön yli jääkaapissa. Tein ison kakun koska halusin siitä näyttävän. Koristelut tein tänä aamuna.
Friday, September 7, 2018
Turku-Långnäs- Maarianhamina-Tukholma -Turku maanantaista keskiviikko aamuun.Viking Gracen kanssa Turusta Långnäsin kautta Maarianhaminaan. Hotellissa 01.30 ja äkkiä pää tyynyyn.Aamulla seiskalta ylös, aamiaiselle mikä mulla tarkoittaa paljon kahvia ja jotain pientä syötävää. En ole niitä ihmisiä jotka pystyvät heti syömään kun saan silmät auki. Tarvitsen vain paljon kahvia.Reipas kävely satamaan ja pitkästä aikaa MS Viking Cinderellalle. Matka jatkuu Tukholmaan.
Thursday, September 6, 2018
Karhuissa on jotain todella kiehtovaa.Ovat nallen näköisiä mutta kunnioitusta herättäviä.
Nykyään olen eläintarhoja vastaan. Ainoastaan ymmärrän vangitsemisen jos se on ainoa keino suojella uhanalaisia eläimiä. Huvin vuoksi häkeissä pidettävät eläimet eivät saa elää lajille ominaisella tavalla.Siksi pidän ajatuksesta että minä olen kopissa ja eläin saa liikkua vapaasti.Kävin meidän poikien kanssa eka kerran Suomussalmella vuonna 2016. Viime vuonna tytär oli mukana. Tänä vuonna hän ei päässyt koska heille syntyi kesällä vauva.
Tuesday, September 4, 2018
Olin parisen viikkoa sitten päiväretkellä Tukholmaan. Kummasti piristää ja saa tuntemaan kuin olisi jossain kauempaakin.Tunnelma on kansainvälinen, tarjontaa löytyy laidasta laitaan.Yksi asia täytyy myöntää. Ruotsalaisten palveluasenne. Se on niin kohdallaan.Menet minne tahansa on vastassa iloista henkilökuntaa ja he osaavat small talkin.Heillä on se veressä. Meillä suomalaisilla se ei ihan vielä suju niin luontevasti. Olemme toki menossa siihen suuntaan, mutta aavistuksen verran olemme jäyheämpää kansaa. Tukholma on itselleni tuttu paikka juuri työn vuoksi. Se on suonut mahdollisuuden vierailla siellä lukemattomia kertoja. Viihdyn siellä juuri tuon avoimuuden takia.Toki en haluaisi siellä asua mutta tykkään viettää siellä päivän tai pari. Riippuu mikä matkan tarkoitus on.
Monday, September 3, 2018
Taidetta voi löytää yllättävistä paikoista. Sykähdyttävää, pysäyttävää. Elokuussa olin viikonloppumatkalla Pohjois Suomessa. On jo perinteeksi muodostunut yhteinen matka lasten kanssa. Käymme vuosittain bongailemassa karhuja Suomussalmella. Siitä tulee ihan eri postaus. Mutta tällä matkalla bongasin myös taidetta pelloilla. Huikeaa. Vai mitä mieltä olette oheisista kuvista.
Pajusta valmistettu nelimetrinen sellonsoittaja nousi yhden miehen Seppo Mölsän projektina Kantatie 73:n ja Timitran risteysaluelle Lieksaan.Ympäristötaideteos on nimeltään Intermezzo.Teokseen on käytetty noin 4000 eri kokoista pajunvartta. Lyhimmät parikymmensenttisiä ja pisimmät liki kolmemetrisiä.
Sunday, September 2, 2018
Taalintehdas - Dalsbruk Kemiönsaarella on synnyinpaikkani. Tällä paikalla on oma paikkansa mun sydämessä niinkuin varmaan aina paikalla missä omat juuret on.
Oma isäni oli syntyjään Taalintehtaalta ja äitini Wärtsilästä Karjalasta. Isäni teki pitkään ja raskaan työuran Wärtsilän rautatehtaalla jota ei enää ole. Olin itse myös Wärtsilän palveluksessa 1977-1978 tsupparina eli juoksutyttönä tehtaan pääkonttorissa. Vein fillarilla sisäistä postia paikasta toiseen, kävin ostaa pullaa konttorin naisille tai mitä ikinä työtehtäviä konttorin henkilökunta mulle osoitti. Lopetin siellä 1978 alussa kun lähdin opiskelemaan.Tästä tulee pitkä postaus koska haluan pitää kaikki kuvat samassa jutussa.
Tämä kuva on tehtaan henkilökunnasta. Kuva otettu joskus -50 luvulla ja rakas isäni on ylärivissä 5 vasemmalta. Oli iloinen yllätys löytää tämä kuva paikkakunnan FB ryhmästä.
Saturday, September 1, 2018
Subscribe to:
Posts (Atom)