Matkalla kotiin

Kaikki kiva päättyy aikanaan ja niin myös meidän Karhusafari reissu.Keula kohti Kalajokea. Edessä  391 km Arolantilalta kohti Kalajokea.Tuo oli se matka minkä olin laskenut että pystymme turvallisesti ajamaan huonosti nukkuneena. Ja hyvinhän tuo matka meni. Kummasti maisemat muuttui tutummaksi matkan taittuessa lähemmäs rannikkoa.




Puutonta maisemaa. Kuvat eivät kerro koko totuutta paikan kauneudesta.



Viime vuonna näimme monta kymmentä poroa mutta tänä vuonna ihan muutaman.Ovat suloisia eläimiä mutta hieman ehkä pöhköjä. Seikkailevat tiellä ja viis veisaavat autoista. 
Jään kaipaamaan näitä korkeuseroja. Meillä kun on suht tasapaksut maisemat.

Olen ihastunut tällaisiin vanhoihin hylättyihin rakennuksiin. Niissä on sitä jotain. Puun pinta on elämää nähnyt ja täynnä tekstuuria.
Tällä kyttäyspaikalla ei taida olla enää turvallista istua.


 Pala surullista historiaa.



Ja niin saavuimme Kalajoelle hiekkarannoille. Johan oli maisemat muuttuneet sitten -80 luvun. Paikka oli mielestäni ylirakennettu.Jopa aivan vedenrajaan oli rakennettu mökkejä.Olihan siellä vielä riittävästi uimarantaa jäljellä mutta. Siellä oli lomaosaketaloja, hotelleja, ravintoloita, erinäköistä aktiviteettipaikkaa, kauppoja,kioskeja, mökkejä jne.




Enään ei tarvitse varpaita liata hiekkaan koska sinne oli rakennettu kävelyreitit. Tämä on sinänsä erikoinen paikka tuo mataluuden takia.Pystyy kahlaamaan pitkiä matkoja rannasta.Välillä kävellään hiekalla ja välillä vedessä. Vaikea arvioida pitkällekö pääsee mutta  arvioisin parisataa metriä. Voi olla täysin väärin mutta pitkälle kuitenkin.
 Kaupungin keskustassa



Muistomerkki hiekkarannalla.

Kalajoella olin varannut myös halvimman vaihtoehdon yöpymiselle. Eli varasin mökin Bookingin kautta  Kalajoen Hiekat Apartments. Hinta oli kolmelta 89 eur. Rivitalotyyppinen asunto.Huoneessa oli kaksi erillistä vuodetta ja vuodesohva. Pedit oli pedattu valmiiksi mikä oli iloinen yllätys. Miinuksena aivan surkea vuodesohva jossa oli äärettömän epämukava nukkua ja se nitisi. Telkkari oli pieni ja se oli kiinnitettynä kattoon. No mehän tultiin vaan nukkumaan. Tulimme niin myöhään sunnuntai iltana sinne että ruokapaikat oli hieman vähissä. Päädyimme siis syömään Abc ravintolaan. Siellä oli todella paljon ihmisiä ruokailemassa ja henkilökuntaa aivan liian vähän. Sen huomasi siitä että pöytiä ei ehditty kunnolla siivota ruokailijoiden jälkeen. On jotain asioita missä olen melko friikki. Se on ruokapaikan siisteys ja wc tilat. Molemmat pitää olla putipuhtaita. Varsinkin ravintolan pöytien siisteys on suoraan verrattavissa keittiön siisteyteen.Erittäin nälkäisenä sai vain ummistaa silmänsä ja ruokailla nopeasti. Kaikkea ei voi saada. Kauan ei tarvinnut myöskään Nukku Mattia odotella. Sen verran oli univelkaa.Heräsimme maanantaina todella aikaisin ja samaisen ravintolan kautta nappasimme kahvit mukaamme ja nokka kotia kohti.Matka jatkui Kalajoki- Vaasa- Pori-Nakkila ja kohti Turkua. Matkaa kertyi tältä osuudelta 520 km. Kiva oli reissu mutta oli myös kiva tulla kotiin. Väsyneenä mutta onnellisena siitä että teimme tämän reissun. Ja se mistä olen niin iloinen että pojat vielä ottavat äidin mukaan. Arvostamme samoja asioita ja luonto/eläimet ovat tärkeitä. Pojille eläimet myöskin eri tavalla tärkeitä koska molemmat metsästävät.(metsästysjousella). Itse en halua nähdä näitä eläimiä enkä kuunnella metsästystarinoita. Ymmärrän metsästyksen koska kantaa täytyy harventaa mutta siltikin.Ensi vuonna teen saman reissun. Nähtäväksi jää kuka lähtee mukaan. Ei ole helppo sovitella yhteen vapaita kun perhe koostuu merimiehistä ja maatyöläisestä joka tekee vuorotöitä.

Oletko sinä nähnyt karhua luonnossa?
                                          Kiitos kun poikkesit //Lena

Post a Comment

Kiitos kun vierailit blogissani.Thank you for stopping by!

Instagram

Lena Blankenstein-Holmström. Theme by STS.