Vanha Wärtsilän tehdas - Fabrik 1686

Taalintehdas - Dalsbruk Kemiönsaarella on synnyinpaikkani. Tällä paikalla on oma paikkansa mun sydämessä niinkuin varmaan aina paikalla missä omat juuret on.

Oma isäni oli syntyjään Taalintehtaalta ja äitini Wärtsilästä Karjalasta. Isäni teki pitkään ja raskaan työuran Wärtsilän rautatehtaalla jota ei enää ole. Olin itse myös Wärtsilän palveluksessa 1977-1978 tsupparina eli juoksutyttönä tehtaan pääkonttorissa. Vein fillarilla sisäistä postia paikasta toiseen, kävin ostaa pullaa konttorin naisille tai mitä ikinä työtehtäviä konttorin henkilökunta mulle osoitti. Lopetin siellä 1978 alussa kun lähdin opiskelemaan.Tästä tulee pitkä postaus koska haluan pitää kaikki kuvat samassa jutussa.

Tämä kuva on tehtaan henkilökunnasta. Kuva otettu joskus -50 luvulla ja rakas isäni on ylärivissä 5 vasemmalta. Oli iloinen yllätys löytää tämä kuva paikkakunnan FB ryhmästä.

Nämä kuvat otettu tehdas alueen sisäpuolelta mihin ulkopuolisilla ei ole asiaa. Alueella on jonkin verran vielä pienimuotoista liiketoimintaa ja osaa isoista tehdasalueista ollaan tyhjentämässä isoista tehdas koneista. Tilat vuokrataan edelleen ja toivottavasti tämä kylä alkaisi elpymään vaikka en usko että se palaa entiseen loistoonsa. Omassa nuoruudessani tehtaalla oli noin 1000 ihmistä töissä ja koko kunta oli erittäin vilkas. Tehtaassa tehtiin töitä kolmessa vuorossa. Tiet olivat vilkkaat kun tehtaan pilli soi klo 11.00 ja 16.00.

Nyt entisestä ajasta on muistona pikkuhiljaa rapistuvia kiviseiniä ja rakennuksia.Niitä yritetään suojella parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä ihastuttava pieni talo keskellä isoa tehdasaluetta on suojelukohde. Tässä on joskus ennen vanhaan asuttu. Ilmeisesti joku joka valvoi aluetta. Kiehtovaa.

Pääsin käymään sisällä tässä talossa. Siellä oli erityislaatuinen tunnelma tai itse koin sen niin. Olisin halunnut tietää minkälaisia ihmisiä on tässä pienessä kivitalossa asunut.Jossain vaiheessa siellä ollut jonkun konttori koska osa tavaroista jäänyt täysin paikalleen.Taloon on jossain vaiheessa vedetty myös sähköt ja hyvällä tuurilla sain ostaa talossa olleen pöytävalaisimen sekä puisen jakkaran. Fabrik 1686 joka nykyään omistaa kiinteistön on myynyt huutokaupoissa tehtaan irtaimistoa.Olen niin onnellinen että sain muutaman asian mukaani muistoksi ajasta jolloin oma isäni oli tuolla töissä.

Erään rakennuksen seinä mikä näyttää hiiltyneeltä parrulta ja ruosteista metallia. Tässä varmaan yksi syy miksi olen niin viehtynyt ruosteiseen romuun.

Jos olisi mahdollista päällystäisin tällä materiaalilla kotona yhden seinän. Ajatuksella kiva leikkiä mutta mahdotonta toteuttaa kerrostalossa. Eipä sen puoleen olisi kyllä materiaaliakaan saatavana.

Tässä näkyy lähemmin tuo kuonakivi ja sen kaunis värimaailma. Paikkakunnan monien rakennuksien kivijalat on tehty tästä materiaalista. Kuonahan syntyy metallurgisen prosessin sivutuotteena. Kuonaa voidaan käyttää rakennusaineena ja tällöin puhutaan slakitiilistä. (slagsten)

Siirrytään sisään erääseen tehdashalliin. Kiehtova ympäristö jossa aika oli täysin pysähtynyt.Pukuhuoneissa oli osa työhaalareista jäänyt siihen mihin riisuttaessa olivat tipahtaneet.

Raudan lisäksi mua kiehtoo mittarit. Niistä voi tehdä vaikka mitä. No nämä mittarit jäivät   paikalleen.

 Kuka vielä muistaa kellokortit? Minä muistan.

Uusiotuotantoa

Lupaperit kunnossa

Tämä oli se aarre mitä olin sieltä hakemassa. Vanhat pukuhuoneen kaapit.Näistä kolme löytyy nyt meidän makkarista ja kolme jäi Jenniferin kotiin. Tätä ei olisi saanut tällaisena kokonaisuutena kannettua kerrostalon neljänteen kerrokseen. Kaappi on yksi aarteistani mistä en koskaan tule luopumaan.Näette sen varmaan jossain postauksessa. Huomaatte kuinka makea sisustuselementti se on.

Lisätietoa Fabrik 1686 yrityksestä löytyy TÄSTÄ

Lisätietoa Taalintehtaasta löytyy TÄSTÄ

Och på svenska HÄR

Suosittelen jos mahdollista ajelemaan ja tutustumaan tuohon upeaan saaristopaikkaan. Turusta on sinne 85 km ja Helsingistä noin 180 km. Paikkaan kannattaa tutustua ehdottomasti kesällä. Silloin tuo kylä niinkuin kaikki pikkupaikat heräävät henkiin.Jonkin verran löytyy myös majoitusmahdollisuuksia. Ravintoloita ja kahviloita löytyy varmaan jokaisen makuun.Itse Taalintehtaaseen kannattaa tutustua joka kävellen tai fillarilla. Silloin löytää ne kaikki upeat yksityiskohdat mitkä autolla ajettaessa jää huomioimatta.Heinäkuussa siellä järjestetään Baltic Jazz festarit upeine musiikkitapahtumineen ja syyskuun alussa September Open viikonloppu.

Tämän postauksen halusin nimenomaan tehdä kunnioituksesta omalle isälleni joka teki pitkän ja raskaan työmiehen uran rautatehtaalla ja rakkaudesta tuohon kylään. Vaikka en enää käy siellä niin usein on vahvat juureni tuolla. 

Missä sinun  juuresi ovat?

                                                       //Lena