Mennyt vuosikymmen

Mennyt vuosikymmen on ollut tapahtumarikas niin hyvässä kuin pahassa. On ollut täynnä tunteita. Ollut paljon surua ja paljon ilon aiheita.Näin kai se ihmisen elämän kuuluukin mennä.Tämä on tosi pitkä postaus joten hae kuppi kahvia tai teetä.


2010 - täytin 50 vuotta.Ei ollut ikäkriisiä silloin eikä ole nytkään.  Päivää en mitenkään juhlinut silloin enkä myöhemminkään. Ikä on numero jolle et voi mitään. Se tulee ja se täytyy hyväksyä. Ihminen on juuri niin vanhan tai nuoren oloinen kuin itse päättää.Ei ole mitään muottia mihin täytyy taipua tai näin minä olen aina ajatellut. Olen juuri sellainen kuin olen ja kukaan mua ei voi muuttaa. Ympärillä olevien ihmisten täytyy se vain hyväksyä. 

2011 - vuosi täynnä iloa ja surua. Vuosi alkoi huikeasti. Sain unelmapestin Viking Linen uuden matkustaja-aluksen projektista.Työ alkoi ensin oman työn ohessa ja loppuvuodesta siirryin maatyöläiseksi STX Turun telakalle. Eka kerran aikuisiässä olin maissa  töissä. Oli hieman hassua olla kuten normaali ihminen ( anteeksi kollegat.En pidä merimiehiä outoina) Mennä töihin aamulla ja palata kotiin illalla. Oli muuten vaikea sovitella menoja kun mielestäni olin aina töissä. Merimiehenä nautin säännöllisestä 10-10 vuorottelusta.Se jos jotain on aika luksusta uskokaa mua. 10 päivän aikana ehtii tehdä vaikka mitä.
Tässä minä kuvassa joka otettu telakalla henkilökorttia varten. 
Jos alkuvuosi oli aivan mahtavaa kääntyi se päälaelleen kesällä. Oma rakas äitini sairastui kesällä 2011 ja hän nukkui pois lokakuussa. Hänen menetyksensä sattui silloin ja sattuu edelleenkin. Menetin isäni jo vuosia sitten ja nyt oli äidin vuoro. Jotenkin siinä kohtaa tipahtaa täysin tyhjän päälle. Molemmat tukipilarit olivat lopullisesti poissa. Olin kiitollinen että sain olla läsnä molempien vierellä kun tuli aika jättää tämä maallinen taivallus.

2012 - tämä vuosi oli täysin työpainotteinen. En ymmärrä miten joku ehtii harrastamaan jotain jos vapaapäiviä on kaksi viikossa.Tämän projektin myötä sain tavata upeita uusia ihmisiä, olla mukana suunnittelemassa uusinta risteilyalusta, kokea asioita mitä en ikinä unohda. Alla kuva kölinlaskusta 6.3.2012
Heinäkuussa nostettiin komentosilta paikalleen.


Kesällä olimme myös projektiryhmän kanssa Räyskälässä liitelemässä . 

Joulukuun 26 pvä alus lähti 4 päivän koeajolle.
Upea ja unohtumaton kokemus.


2013 - vuosi vaihtui vauhdikkaasti työn merkeissä. Viking Grace luovutus 10.1, kastetilaisuus 11.1 ja neitsytristeily 13.1.Vieläkin muistan ne tunteet ja väsyneet jalat.
Kyseisenä vuonna aloitin myös bloggaamisen.Oli monta vuotta kädentaito painoitteinen, nykyään kattaa paljon enemmän.
Tässä kuva tuolta vuodelta.Virallinen kuva laivan eri kanaviin.
Vuosi 2013 oli huikean ikimuistoinen. Viking Gracen eka vuosi. Töitä oli paljon ja en oikeasti niin hirveästi muista tehneeni mitään muuta kuin töitä.Kiitollinen kaikesta mitä mulle on suotu. Tämä projekti oli sellainen kerran elämässä tilaisuus jotka harvat saa kokea.

2014 - Laihdutin Cambridge dieetin avulla 30 kg ja lihonut kaiken takaisin. Tyhmää tiedän sen mutta taidan olla ikuinen jojolaihduttaja.
Näiden kuvien välillä on 11 viikkoa ja 20 kg.
Mixed media kurssilla Tukholmassa kera Donna Downey sekä Anna Dabrowska aka Finnabair. Upea viikonloppu luovuuden parissa.
2015 - Kädentaidot saivat yhä enemmän tilaa elämässäni. Tuona vuonna minut valittiin Canvas Corp Brandin DT tiimiin ja myöhemmin musta tuli tiiminvetäjä yhteen tuotelinjaan.
Tällä työllä liityin myös toiseen Design tiimiin eli Mixed Media Worldiin.
Sinä vuonna olin myös Svenska Klubbenilla kertomassa itsestäni ja kädentaidoista.Ikimuistoinen ilta.

Hiusten värikin vaihtui mustasta vihreäksi.Jossain kohtaa se oli myös punainen.

2016 - Sain tutustua Eetiin ja äitiin. Siitä olen myös työpaikalleni kiitollinen koska ilman Gracea emme olisi kohdanneet. Ja ystävyys on jatkunut siitä asti.
Tässä olemme työkavereiden kanssa viettämässä Eetin synttäreitä Tampereella.
Joulukuussa pidin ensimmäisen taidenäyttelyni Taalintehtaalla.Kesällä oli ihka ensimmäinen näyttelyni Kaarinan koriston talleilla.
Liityin myös Words & Paintery sekä Cards Und More design tiimiin.
 2016 olin vahvasti ihastunut valaisimien sekä metallin työstämiseen.



2017 - alkoi sydäntä särkevällä tavalla. Menetin isoveljeni vaikean sairauden johdosta 5.1 ja tuo on asia mikä edelleen raastaa. Se kouraisee syvältä ja kovaa kun menettää ensimmäisen sisaruksistaan. On asia mikä ei tule mieleen eikä sitä sen kummempin pohdi ennenkuin se osuu omalle kohdalle.Kiitollinen kaikesta mitä hän teki mun hyväksi.Yksi tukipilareista joka ymmärsi ja kannusti pikkusiskoa joka lähti samalle uralle kuin hänkin.Monta halia sinne pilven reunalle.Kunnes jälleen tavataan.
Kaksi viikko tästä lähdin ensimmäiselle matkalle Yhdysvaltoihin. Lähdin CCB kutsumana maailman yhdelle isoimmista kädentaidon tapahtumisista Creativation 2017. Paikkana Phoenix Arizona. Lensin sinne Helsinki- Oslo- New York - Phoenix. Eka päivän vietin yksinäni siellä ja seuraavana päivänä tapasin muun tiimin.Tämä oli elämäni huikein reissu. Aivan käsittämättömän upea tilaisuus tällaisella saaristolaistytölle.


 Meidän tiimi. Yhdeksän jenkkiä ja yksi suomalainen. 


 Demoilemassa uusia tuotteita Ginan kanssa.
Itselleni oli suuri yllätys että Createandcraft nosti tekemäni kirjan yhdeksi kohokohdaksi. En edes tiennyt sitä ennenkuin ohjelman juontaja tuli ottamaan kuvia kanssani.Kirja esiteltiin suorassa läheyksessä. Edelleen hieman pyörällä päästäni kun selailen kuvia tuolta reissulta.Sain sieltä niin monta uutta ystävää joita vaalin sydämessäni.Allaolevassa kuvassa olevaa saan kiittää huikeasta matkasta ja koko meidän yhteistyöstä. Se kesti vajaa neljä vuotta, kaksi upeaa messureissua ja sitä luovuuden määrää.Harvoin tällaista osuu kohdalle. Miss U Christine.

Kesäkuussa musta oli artikkeli Kodin Kuvalehdessä . Linkki 
Elokuussa Viking Gracella oli Suomi 100 gaalaristeily ja tämä oli unohtumaton päivä. Osa henkilökunnasta oli malleina ja esittelimme Anne-Mari Pahkalan asuja. Tämä oli sellainen päiväni prinsessana juttu. Upea asu, meikki ja kampaus teki sen että leijali muutaman päivän pilvissä.Unohtumaton kokemus.
 Upea vaatesuunnittelija Anne-Mari Pahkala.
Jarna,Bea,Deepak,Liisa,Jonathan,Nina,Mirva Saukkola ( muotitoimittaja, moniosaaja)Anniina, Kim, minä ja Saara.Tässä osalla Ivana Helsingin asuja. Itselläni Muumi mekko.

Syyskuussa vietettiin Jenniferin ja Janin häitä. Voi sitä onnen ja itkun määrää.

Syksyillä vaihdoin myös työtä pysyen samalla laivalla. Musta tuli Viking Gracen intendentti. Kiitollinen upeasta tilaisuudesta. Tämän korkeampaan virkaan ei voi laivalla nousta palvelupuolella. Aika pitkän matkan olen kulkenut sitten 1980 kun astuin Viking Sallyyn ja aloitin urani hyttisiivojana.Pidemmälle pääsee vain kone - ja kansipuolella. 
Syksyllä viikon reissu Espanjaan veljeni vaimon sekä tyttären kanssa. Kaivattu hengästystauko arkeen
2018 -  Tämä vuosi alkoi myös matkalla Phoenixiin ja Creativation messuja. Olin töissä CCB messuosastolla kuten 2017. Tiimi oli hieman muuttunut ja pienentynyt. Tälläkin matkalla sain tutustua uusiin upeisiin luoviin ihmisiin ja osa heistä jättivät jälkensä sydämeeni. Luovat ihmiset ovat siitä ihania ettei ole väliä onko aiemmin tavattu vai ei. Yhteinen kiinnostuksen aihe sitoo ihmisiä yhteen.

Tällä kertaa meitä oli messuilla kolme suomalaista. Ihana Riikka Kovasin demoili Priman osastolla ja ihana Nanna Snabb ostajan roolissa. Edessä Primalta Karen Tamir.
CCB pyynnöstä istuin eka rakennuspäivän ja solmin käsin revityistä kankaan palasista isot enkelin siivet. Somisti Tattered Angels osastoa.
21.6.2018 oli SE päivä josta musta tuli mormor. Jenniferille ja Janlle syntyi poika joka sai kasteessa nimekseen Miro.
Sinä❤️
Sinä saavuit elämäämme aamuyön tunteina.

Sinua oli odotettu 40 viikkoa ja 4 päivää.

Ei mennyt päivääkään siitä kun sain tietää sinusta etten olisi sinua ajatellut. Mietin minkälainen masukki siellä äidin vatsassa kasvaa. Äidin vatsassa ketä vielä kutsun lapseksi vaikka hän on aikuinen ja on nyt itse äiti. Lapset ovat vanhemmilleen lapsia oli he sitten 5 tai 50 kymppisiä.
Muistan kun eilisen kun itse kannoin kolmea masukkia.
Muistan sen tunteiden myrskyn ja ylpeyden kun omat pikku masukit syntyivät. Mutta sinä. Sinä olet jotain erityistä.
Sinä olet meidän ensimmäinen lapsenlapsi. Olet täydellinen pienine sorminesi ja varpainesi. Sinulla on enemmän hiuksia kuin isälläsi tällä hetkellä.Kun katson sinua minua itkettää.
Sydän on pakahtua rakkaudesta. Miten noin pieni ihminen voikin täyttää rakkaudella kaikki ympärillä olevat.
Me emme tienneet tuleeko masusta pieni tyttö vai poika. Sillä ei ollut mitään merkitystä koko odotusaikana. Itse myöskin osasit sen hyvin peittää kun vanhempasi kävivät ultrassa. Pidit kätesi jalkojen välissä , halusit pitää salaisuuden loppuun asti ja hyvin siinä onnistuit.
Minä näin sinut ensimmäisen kerran kun syntymästäsi oli kulunut noin 10 tuntia. En päässyt nopeammin sairaalaan. Sairaalassa on hassut vierailuajat. Syystä varmaankin.
Tuhisit siellä omassa pikkupedissä sininen pipo päässä ja samanväriset villasukat jalassa. Sinulla taisi olla hieman kylmä koska äidin masussa oli paljon lämpimämpää. Jotkut kiltit tädit ovat kutoneet pieniä pipoja ja sukkia sairaalan vauvoille.Siirryit köllöttelemään äidin kainaloon. Siinä on turvallista olla. Tästä lähtee teidän yhteinen elämä. Sinä, äiti Jennifer ja isä Jani. Te olette nyt perhe. Niin ja perheeseen kuuluu vielä Pinja joka taatusti on ihmeissään kun sinä menet omaan kotiin. Teistä tulee taatusti kaverit.
Toivon sinulle pieni rakas turvallista lapsuutta ja suuria seikkailuja. Me tuemme sinua jokaisella askeleella.Isovanhemmat ovat siitä kivoja että meillä on lupa hemmotella. Se on vähän niinkuin meidän etuoikeus.
Onneksi ukkisi on töissä koska muuten olisi jo ostanut kaupasta sekä juna että autoradan. Olisi varmaan koonnut ne isäsi kanssa valmiiksi.
Moni on kysynyt miksi minua sitten kutsutaan. Sinä saat päättää sen sitten aikanaan. Saat kutsua miksi haluat. Tällä hetkellä kutsun itseäni mormoriksi❤️
Lokakuussa Lontoossa mimmien kanssa. Vietettiin Tanjan 50 synttäreitä mm. viettämällä iltapäivätee hetki kuuluisassa Riz hotellissa.
Elokuussa menetin yhden parhaimmista ystävistäni ja tukipilareistani merimiesurani alusta.Vaikea ymmärtää miksi.

2019 - Maailma on ihmeellinen ja niin on lapsen syntymäkin. Musta tuli toisen kerran mormor kun Miro sai pikkuveljen 15.10.Samat tunteet kuin Miron kohdalla. Miten pieni ihminen voikin varastaa sydämen täysin.Pikkuveli saa kasteen viikon päästä ja niitä juhlia odotellaan.
Tänä vuonna sain myös kaksi kunniaosoitusta urastani. Tammikuun alussa Ahvenanmaalla juhlimassa 30 vuotis( olen ollut liki 40 vuotta) merimiesuraani varustamon kutsumana sekä toukokuussa sain kultamitalin Suomen Varustamoyhdistykseltä. Varustamoyhdistyksen mitaleita jaetaan muutamia vuosittaisessa juhlassa ja tällä kertaa itse sain sen muutaman kollegan kanssa.Upea päätös tälle merimiesuralleni. Olen saavuttanut kaiken mitä voi saavuttaa.Jos joku olisi kertonut tämän mulle vuonna -80 olisin nauranut aika makeasti.

Keväällä myös päättyi työni tiiminvetäjänä CCB:ssä koska yritys myytiin.Surullista koska meillä oikeasti oli tuossa ydinporukassa niin upea henki ja tahto tehdä parasta luovaa työtä. Emme myöskään osallistuneet messuille enään 2019. Harmi koska ne matkat ja kokemukset olivat vertaansa vailla.
Marraskuussa  Lontoossa Tanjan kanssa ja upea matka olikin. Jälleen kerran yhtä kokemusta rikkaampana. Seuraavaa matkaa odotellessa.
Joulukuussa tapasin pitkästä aikaa ihanan Anne-Mari Pahkalan. Upea ihminen ja huipputaitava suunnittelija.Jos jossain kohtaa voitan lotossa niin tulen teettämään Anne-Marin suunnitteleman  puvun itselleni ja vaan itseäni varten.

Joulun aaton aattona sain tiedon myö että nimenmuutokseni oli hyväksytty. Otin kaksoisnimen käyttööni eli liitin siihen myös äitini tyttönimen. Nyt olen ainakin seuraavat 60 vuotta Blankenstein- Holmström. Suukkoja pilven reunalle ja kunnes jälleen tavataan.

Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon muutakin mitä tähän en ole kirjoittanut. Olen nöyrä, kiitollinen, otettu ja kaikkea siitä välistä kaikesta kokemastani. Muhun on uskottu ja luotettu monelta taholta.Se lämmittää sydäntä ja mieltä. Uskon että olen tehnyt oikeita valintoja ja kaikella on tarkoituksensa. Luottavaisin mielin kohti seuraavaa vuosikymmentä.

Eläkää joka minuutti ja nauttikaa pienistä asioista.Tehkä lujasti töitä unelmanne eteen oli se iso tai pieni unelma. Kuuta ei kannata kurkotella vaan ollaan realistisia. Minä unelmoin ajasta jolloin saan viettää enemmän aikaa perheeni kanssa, ajasta olla luova ja  että saan olla terveenä.

Upeata vuoden alkua 2020!
//Lena

Ei kommentteja

Kaunis kiitos sinulle joka kommentoit bloggaustani.