Tämän joulun olen ottanut hyvin rennosti. Ei mitään joulustressiä. Oikeastaan en ole tehnyt mitään.Onneksi mulla on puoliso joka hoitaa nämä jouluvalmistelut.Muuten meillä ei varmaan syötäisi joulupäivällistä. Jotenkin olen niin kyllästetty joululla joka alkaa joka vuosi yhä aiemmin. Se tavarapaljous ja joulun pakkosyöttäminen ahdistaa. Älkää käsittäkö väärin. Tykkään kyllä joulusta mutta tulee se vähemmälläkin hosumisella.
Lasten ollessa pieniä olin varsinainen jouluhirmu. Aatonaattona oli pakko siivota koko koti. Kaapit, kaikki petivaatteet piti pestä ( täkit, tyynyt, lakanat),verhot ja matot vaihdettiin. Uskokaa tai älkää, mä myös pesin kaikki lattialistat hammasharjalla. Kodin joka nurkan piti olla putipuhdas. Aika pimeetä touhua näin jälkikäteen ajateltuna.Olihan se aika ihana tunne kun yöllä kaatui sänkyyn aivan totaalisen väsyneenä ja koti tuoksui puhtaalta sekä oli koristeltu. Siitä alkoi joulun vietto perheen kesken. Äidin kanssa aattona valmistettiin kaikki ruuat ja omat sisarukset perheineen tuli aaton viettoon meille.Lapset odotti malttamattomana joulupukkia joka tuli vasta päivällisen jälkeen. Saisipa kokea vielä kerran sen joulun kun koko perhe oli koolla.Jotenkin joulu muutti muotoaan kun omat vanhemmat olivat nukkuneet pois. Olimme niin perhekeskeisiä että vietimme kaikki joulut yhdessä. Olen yhden ainoan joulun ollut vanhemmistani erossa ja se oli vuonna 1980. Silloin olin laivalla töissä.Nyt omat lapset ovat jo aikuisia ja luovat omia jouluperinteitään. Sebastian on töissä, Christian perheensä kanssa omassa anoppilassa. Jennifer tulee perheensä kanssa joulupäivälliselle. Miro viettää ensimmäistä jouluaan. Täytti juuri 6kk. Muutama paketti odottaa mormorin rakasta. Tänään kävin saaristossa moikkaamassa siskojani sekä viemässä kynttilät vanhempieni haudalle. Vaikka heidän poismenosta on jo aikaa on se edelleen kova paikka käydä haudalla. Varsinkin joulun aikaan. Autossa soi joulumusiikki ja minä itkin koko kotimatkan ( 80km). Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän itken.Voin itkeä ilosta että surusta.
Eilen ihana ystäväni ja työkaveri halusi tehdä mulle kasvohoidon.En koskaan kieltäydy kauneushoidoista. Varsinkin nyt mun iho huusi apua. Tämä aika vuodesta kuivattaa ihoni. Suihkun jälkeen rasvaan itseni päästä varpaisiin. Vaihtelen eri hoitotuotteiden välillä niinkuin pitääkin. Miten autuas olo oli tuon 1½ tuntisen hoidon päätteksi. Ritva teki täydellisen kasvohoidon Diego Della Palman tuotteilla jotka itselle on melko uusi tuttavuus.Hoidon täydensi napakka pään ja niskan alueen pitkä hieronta.Taisi verikin alkaa kiertämään taas päässä. Koska nyt iho oli hyvin kuorittu ja kosteutettu oli aika avata Baborin ampullipakkaus.Kuorimattomalle iholle on turha haaskata ampulleja koska eivät imeydy pintaa syvemmälle.
Pakkauksessa on viikon kuuri. Yksi ampulli riittää mainiosti kasvoille ja koko decolteen alueelle. Moni unohtaa tuon alueen mutta se kaipaa yhtälailla tehovoiteita kuin kasvotkin.
Ampullin annetaan imeytyä kunnolla ja sen päälle levitetään ravitseva anti age voide.
On muutamia asioita mistä en tingi. Yksi niistä on ihon hoito. Enkä nyt tarkoita luksusmerkkejä. Vaan sitä että puhdistan ihoni aamuin illoin ja ravitsen sitä.Se on yhtä olennaista kuin hampaiden pesu.
Nyt hiljennyt joulun viettoon ja nautin vaan olemisesta. Ei kiirettä mihinkään.
Haluan toivottaa teille kaikille Oikein Hyvää ja Lämpöistä Joulua vuonna 2013 kirjoittamallani runolla.
Valkoista lunta, iloista mieltä, lapsen kiljuntaa
Vatsaan sattuu, ruoka ei maita
Olenko ollut kiltti, tuleeko pukki
Vähän pelottaa, jännittää
Ulkona pimeää, kynttilän valossa
Äidin selän takana, hamuillaan isän kättä,silmät loistaa
Kuuluu tipsutusta, kolinaa
Voiko se olla totta
Lämpöistä Joulua
❤️Lena
Post a Comment
Kiitos kun vierailit blogissani.Thank you for stopping by!