Luova Joulukalenteri 2025

 

Luova joukukalenteri 2025. Oma kalenterini koostuu kirjoittamastani sadusta/ tarinasta jossa seikkailevat sisarukset Yy,Kaa ja Koo sekä heidän ystävänsä Lala. Tarinassa esiintyy aina päivän inspiraatiosana. Teksti on välillä hyvin lyhyt ja se on kirjoitettuna tagiin. Satu on omistettu 4 rakkaalle lapsenlapsilleni Mirolle,Villelle, Oscarille sekä Alexanderille. 

Kauan aikaa sitten pienessä kylässä tapahtui kummia. Yön aikana oli satanut lunta. Ei siinä mitään outoa ollut mutta mistä ihmeestä oli talon pihalle ilmestynyt LUMIUKKO. Siinä se ylväästi tönötti hattu päässä ja porkkananenä hieman vinosti osoittaen pohjoiseen. Edellisiltana ei se taatusti ollut tuossa. Yöllä oli ollut tähdenlentoja. Voisiko se olla syynä vai kuka täällä tekee taikoja keskellä yötä? Ihme ja kumma miettivät talon pienet asukkaat Yy,Kaa ja Koo.
Tämä täytyy selvittää.
Koska edelleen oli melko pimeää oli kolmikon käytettävä otsalamppuja liikkuessaan pihalla. Lumessa näkyvät oudot jäljet johtivat SAUNAAN.Mitä ihmettä? Onko joku myös saunonut yöllä?Sauna oli lämmin ja selkeästi siellä oli joku ollut.Sieltä myös löytyi samanlainen hattu kuin lumiukolla oli. Porkkanoita ei sentään ollut.
Saunassa tuoksui niin hyvältä. Kuka ikinä siellä oli ollutkin oli heilutellut koivuvihtaa kuten saunassa kuuluukin tehdä.
Miten tämä mysteeri nyt selviäisi. Aamu aurinko alkoi paistamaan joten oli aika lähteä kylille katsomaan onko muita hassuja asioita tapahtunut  yön aikana.
Takaisin kotiin ja laittamaan enemmän vaatetta päälle. Pakkasta oli jonkin verran joten äidin kutomat VILLASUKAT tulivat niin tarpeeseen. Äiti oli kutonut jokaiselle uudet sukat missä jokainen varvas oli erivärinen ja isovarpaassa oli sellainen hassu juttu. Yksissä sukissa oli korvat, toisessa nenä ja kolmansissa oli silmät.  Juuri näitä sukkia tarvitaan mysteerin selvittämiseksi.  Joku varmasti kuullut jotain, haistanut jotain tai nähnyt jotain.  Eikun töppöstä toisen eteen ja menoksi.
Koska matka oli melko pitkä napattiin mukaan myös LUISTIMET. Oli helpompi oikaista ison järven poikki. Tupsupipot vaan hulmusivat luistellessa pitkin ja poikin järveä. Hupsista lallaa. Välillä tuli pyllähdettyä pepulleen kun vauhtia oli liikaa mutta sekään ei haitannut tahtia. Oli kiire tavata  Lala ja kertoa yön ihmeestä. Lala oli naapurin tyttö joka oli meidän hyvä ystävä. Talo oli vielä ihan pimeä ja asukkaat vielä nukkuivat. No eivät nukkuneet kauan. Koputettiin Lalan ikkunaan joka hölmistyneenä ja tukka sekaisena avasi ikkunan. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä. Meidän nenulit olivat ihan punaiset kirpeästä pakkasesta joten menimme sisälle lämmittelemään. Lalan äiti keitti meille kuumaa KAAKAOTA.
Tuli  juuri tarpeeseen ja saimme vihdoinkin kerrottua Lalalle ja koko perheelle yön ihmeestä.Eivät meinanneet uskoa korviaan ja emme ihmettele ollenkaan. Me kaikki kolme puhuimme samaan aikaan ja se kuulosti varmaan ihan höpönlöpö kieleltä. Lalan äiti oli sitä mieltä että olemme nähneet unta tai keksineet koko jutun jotta Lala voisi lähteä kanssamme mukamas etsimään mysteeriotusta joka tuon lumiukon sinne pihallamme taikoi.
Koska toohotimme niin kovasti antoi Lalan äiti meille SUKLAATA. Kylläpä se maistui hyvältä vaikka äiti on kieltänyt namin syömisen ennen lounasta. Sitähän me sitten hihittelimme. Toki meillä varmasti nälkä kun pääsemme kotiin.Lalan isä poltti pieniä risuja pihalla ja hän ehdotti josko haluaisimme paahtaa VAAHTOKARKKEJA siinä samalla kun  nuotio hiipumassa. Ei muuta kuin ohut keppi risukasasta ja jokainen sai paahtaa yhden vaahtokarkin. Kylläpä tämä ollut erikoinen aamu.
Nyt kun puna on kadonnut nenän päästä ja masu täynnä herkkuja oli aika meidän ja myös Lalan aika jatkaa matkaamme ja selvittää tämä mysteeri.
Siinä kävellessä kohti järveä muistimme että meidän isomummilla on syntymäpäivä ja päätimme mennä mummilaan kertomaan yön mysteeristä. Mutta nyt oli keksittävä LAHJA. Mistähän mummi ilahtuisi?  Me reippaina lapsosina päätimme tehdä mummille lumilyhdyn. Siitä mummi varmasti tykkää. Toohotimme taas ja hieman tuli lyhdystä tuollainen vinokeno mutta ei se haittaa. Ajatus kuitenkin tärkein.  Kurkimme ikkunasta ja mummi istui laulellen KEINUTUOLISSA.
Mummi muuten  meinas tippua kiikustuolista kun näki ikkunassa neljä punaista nenää. Hyvä etteivät nenämme jäätyneet ikkunaan kiinni. Innoissamme osoitimme mitä teimme pihalle. Lyhty oli yhtä kallellaan kuin pihamaalla olevan lumiukon porkkananenä.
Kävimme sisällä lämmittelemässä ja näimme mummin tekemässä käsitöitä. Mummi teki koukkaamalla hartiahuivia. Emme tienneet mitä se koukkaaminen on mutta mummi selitti sen olevan PERINNEKÄSITYÖ. No ei sekään meille auennut mutta varmaan hirmuhieno juttu.
Koska tänään oli mummin syntymäpäivä niin kajautimme onnittelulaulun.Leikimme esittävämme KUOROLAULUN. Lala oli se joka johti kuoroa kuten oikeassa kuorossa.Käsissään haarukka ja lusikka kuten johtajalla on tahtipuikot. Laului raikui ja mummu nauroi.

Nyt oli aika jatkaa matkaa ja Lalan oli mentävä kotiin syömään. Saatoimme Lalan turvallisesti kotiin jossa Lalan äiti istui NEULETYÖ sylissään. Hän kutoi uutta villapaitaa. Paita oli todella värikäs ja äärettömän kaunis.
Jäimme odottamaan Lalaa.
Ruoka ei ollut vielä valmista joten parempi vaan ottaa hetkeksi PALAPELI esille ja yhteistuumin päätimme koota todella vaikean palapelin. Palapelissä oli liian monta tonttua punalakeissaan.Kauhean vaikea sovittaa paloja yhteen


Pelasimme hetken myös LAUTAPELIÄ. Afrikan tähti on aina yhtä hauska koska siinä voi löytää timantteja  ja täytyy pelätä rosvoja.
Olimme hieman erimieltä kuka voitti. Osa ihan varmasti ei osannut laskea ja oikaisi perille. No pöh.

Lala söi reippaana ruoan ja äiti antoi meillekin lettuja jotka ovat niin HERKKUA. Lettujen kanssa saimme mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Kylläpä se maistui hyvältä.

Aikuiset joivat kuumaa mehua mikä on kuulemma oikealta nimeltä GLÖGI.  Meille ei sitä tarjottu eikä oltais kyllä haluttukaan.
Glögin kanssa oli pipareita ja niitä me salaa söimme

Mutta nyt sai syöminen ja juominen jäädä. Meillä oli edelleen mysteeri selvittämättä. Vaatteet päälle ja menoksi.Oli aika laittaa talvisaappaat jalkaan ja jatkaa matkaa.
Luistimet keikkuivat olalla.
Matkaseuraksi saimme Mörö KISSAN. Emme nyt ihan varmoja ole onko Möröstä apua mysteerin selvittämiseksi. Möröä kiinnostaa taatusti enemmän pikkulinnut kuin Lumiukko mysteeri.

Avuksi pyysimme siis Vainu KOIRAN.Siitä olisi taatusti enemmän hyötyä. Vainu on kippurahäntäinen pystykorva joka on hirmu utelias koira. Vainu laittoi kuonon maahan ja niin lähdimme vauhdilla kohti uusia seikkailuja. Yht äkkiä Lala huudahti kun pelästyi puista tippuvaa lunta. Voi sitä jänishousua.
Kaa antoi Lalalle HALAUKSen. Jospa se kannustaisi jatkamaan vaikka järvelle päästäksemme piti oikaista pienen metsikön läpi.
Marsimme jonossa ja yht äkkiä Koo pysähtyi ja kaikki pyllähdimme pepuillemme. Mitä kummaa Koo näkikään?
Koo alkoi täristä ja tutista jännityksestä. Ääni väristen kuiskasi " JOULUPUKKI"
Yy , Kaa ja Lala seisoivat silmät pyöreinä ihmettelemässä mitä ihmettä Koo höpöttää.  Jopa Vainu oli kuono vinossa haistelemassa tuulia. Joulupukkia ei näkynyt mutta naapurin PETTERI oli metsässä valitsemassa joulukuusta. Petteri muistutti hieman joulupukkia.Pyöreä masu, valkoinen parta ja punainen tupsupipo päässä. Voi meidän hassua Koota.

Ilta alkoi hämärtyä, mysteeri oli selvittämättä ja oli aika luistella kotirannalle. Lähetimme Vainun kertomaan Lalan äidille ja isälle että Lala tulee meille yökylään.
Kipin kapin kotiin ja äkkiä sisälle. Äiti ja isä meitä toruivat koska olimme toohottaneet koko päivän pitkin ja poikin kylää. Meillä oli hieman kylmä joten istuimme keittiössä lämmittelemässä uunin edessä ja kerroimme päivän seikkailusta. Äiti keitti meille kuumaa mehua ja saimme uunituoreita sämpylöitä. Se oli niin hyvää. Mysteeri silti ratkaisematta. Kurkimme ikkunasta. Taivaalla loisti kaunis KUU. Sellainen mikä aina piirretään satukirjoihin. Nukku Matin kuu.
Yy,Kaa,Koo ja Lala vilkaisivat kuun valossa lumihankeen. Ja mitä kummaa? Lumessa
näkyi taas oudot JALANJÄLJET. Kuka kumma täällä hiippailee ja kaikki neljä huudahtavat yhtaikaa. Äitiiiiiiiii ja isääääää.Missä on Lumiukko. Kaikki ryntäsivät takaisin ikkunaan ja ainoa mikä ulkona näkyi oli kirkkaana taivaalla leiskuvat  REVONTULET.  Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Lumiukko on tiessään, ikkunassa näkyy kuusi nenänjälkeä ja
taivaalla näkyi varmasti Petteri Punakuonon reki ja Joulupukki. Vai näkyikö?

Lena